Näkemiin, Tosca

Suuri Aino Ackté oli riitaantunut Suomalaisen Oopperan kanssa 1912. Sen jälkeen hänet nähtiin Bulevardilla vasta 1920, kun suojeluskunnan hyväksi järjestettiin Tosca-esitys. Miehitys oli kovatasoinen, sillä Scarpiana lauloi silloin ruotsalainen baritonitähti John Forsell.

119 esitystä, 20 vuotta, yli 140 000 katsojaa. Kansallisoopperan viimeisin Tosca-tuotanto on ollut todella suosittu. Nyt se on kuitenkin tullut elinkaarensa päähän, ja tämän syksyn esitysten jälkeen se poistuu lopullisesti näyttämöltä. 

Olen päässyt seuraamaan tätä Toscaa ensi-illasta alkaen. Se oli 1995 ja jostain syystä kesäkuun puolella. Muistan, että aurinko paistoi ja Töölönlahdella oli täysi kesä, eikä se yleisön mielestä selvästikään ollut oikea ilta seurata oopperaesitystä. Salissa oli yllättäen jopa tilaa, vaikka parin ensimmäisen vuoden ajan uusi oopperatalo oli ollut jatkuvasti täynnä. 

Silloin Toscan roolin tulkitsi Pirkko Törnqvist, loistelias sopraano, joka valitettavasti vetäytyi oopperanäyttämöiltä jo muutaman vuoden kuluttua. Sen jälkeen Toscan, Cavaradossin ja Scarpian suurissa rooleissa on kuultu monia hienoja laulajia. Kohutuin oli Karita Mattilan vierailu Toscana. Silloin lipuista suorastaan tapeltiin. Mattila tekikin Toscastaan varsin erilaisen kuin muut samassa ohjauksessa esiintyneet, mihin tämä tuotanto antoikin tilaa. 

Scarpian roolissa mieleen ovat jääneet Esa Ruuttunen erinomaisen ilkeänä ja Juha Uusitalo, jonka jylisevä ääni kohosi ensimmäisen näytöksen lopussa uljaasti niin kuoron kuin orkesterinkin yli. Cavaradossin roolissa on kuultu hienoja tenoreita niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Kotimaisista muistan erityisesti Peter Lindroosin, joka parhaimmillaan oli tässä roolissa aivan korkeinta kansainvälistä huippua. Ulkomaisista tähdistä muistan erityisesti Salvatore Fisichellan. Äänikin oli komea, mutta parhaiten mieleen jäi tahatonta komiikkaa vakavassa oopperassa sisältänyt kohtaus. Sakristaania esittänyt, nyt jo edesmennyt Pekka Kähkönen toi ensimmäisessä näytöksessä Cavaradossille maaleja ja hinasi ne ohjauksen mukaan korissa korkeille tellingeille, joilla Cavaradossi maalasi kirkon kattoa. Maalit ja Cavaradossi eivät kuitenkaan kohdanneet, sillä Fisichella oli päättänyt laulaa aariansa näyttämön tasalla eikä suostunut kiipeämään tellingeille. 

Kun Toscan viisi esitystä tänä vuonna ovat takana, tämän Siegwulf Turekin ohjauksen tulee nähneeksi pitkälti yli 140 000 katsojaa. Siinä kalpenevat jo Oopperan kummituksenkin katsojaluvut. Samalla
tulee täyteen jo 400 esitystä Toscasta. Ensimmäinen Tosca nähtiin 1919, ja silloin nimiroolissa lauloi Hanna Granfelt. Cavaradossina oli Wäinö Sola.
Pian on siis aika sanoa hyvästit nykyiselle hyvin palvelleelle Toscalle. Mutta jäähyväisiä Toscalle tämä ei tarkoita: Puccinin mestariteos on aina kuulunut Kansallisoopperan keskeiseen ohjelmistoon ja tulee aivan varmasti vielä jossain vaiheessa takaisin uutena ohjauksena.